Voiko raamatullisuus olla osasyynä siihen, että paikallinen seurakunta pienenee ja lakkaa olemasta? Riippuu siitä, mitä raamatullisuudella tarkoitetaan.
1. Koulukunta. Äärimmäisen näkemyksen mukaan raamatullisuus tarkoittaa sitä, että uskovan ja seurakunnan tulee toimia mahdollisimman samalla tavalla kuin toimittiin Raamatun kirjoittamisen aikana. Tässä suhteessa amissit ovat esimerkillisen raamatullisia. He karttavat teknologiaa, suosivat yksinkertaista elämäntapaa ja nöyryyttä. Eivät kuitenkaan taida puhua poissulkevasti raamatunaikaisilla kielillä, arameaksi, hepreaksi eikä kreikaksi.
2. Koulukunta. Toisessa "ääripäässä" ovat ne raamatuntulkitsijat, jotka näkevät Raamatun Jumalan Sanana, joka sisältää sellaisenaan noudatettavia suoria opetuksia. Lisäksi nähdään, että useat raamatunkohdat sisältävät hengellisen ja ikuisen periaatteen, joita tulee soveltaa kullekin kulttuurille ja ajalle sopivalla tavalla. Tällaisten kohtien tulkintaan saadaan apua esimerkiksi tekstin lähikontekstista, josta mahdollisesti on nähtävissä, miten alkuperäiset lukijat ymmärsivät kyseisen hengellisen periaatteen ja miten he sovelsivat sitä omassa kulttuurissaan. (Joh. 13). Tämän blogin kirjoittaja edustaa tätä koulukuntaa.
3. Välimaasto. Edellä mainittujen ääripäiden välissä on käytäntöjä, joissa painotetaan, että Raamattu on kauttaaltaan Jumalan Sanaa. Tämän koulukunnan mukaan varotaan kulttuurisidonnaisuutta hengellisten periaatteiden soveltamisessa. Esimerkkejä tästä ohjenuorasta ovat naisten rajoittaminen opetus- ja/tai johtamisviroista ja seurakunnan hallinnollinen rakenne. Kun eräässä tapauksessa Paavali suhtautui kielteisesti naisen toimimiseen opettajana, katsotaan, että naisen ei saa antaa opettaa eikä johtaa seurakunnassa koskaan. Tätä näkemystä pidetään raamatullisena. Tosiasiassa siinä jätetään huomiotta Raamatun itsensä ilmoittama lähi- ja kirjayhteys. Tarkemmin
Entä seurakunnan johtamismalli? Uuden testamentin kirjoittamisaikana seurakunnan johtoon valittiin vanhimmat. Tämä oli yleisesti tunnettu malli tuon ajan valtioiden ja kaupunkien johtamisessa. Kun Uuden testamentin käytäntöä noudatetaan sellaisenaan on päädytty siihen, että seurakunnissa ei ole löydetty vanhimman kriteerejä täyttäviä henkilöitä, varsinkaan, kun on lisäksi tulkittu Raamattua niin, että vanhimpana voi olla vain mies ja virka on elinikäinen. Tämän kaltainen "raamatullisuus" on joillakin paikoilla johtanut tai on johtamassa seurakunnan lakkauttamiseen. Jos paikkakunnalla on enää edes uskovia, ei ole järjestynyttä seurakuntaakaan, johon uskoon tulleet otettaisiin kasteen kautta uskovien yhteyteen ja opetusta saamaan. Edellä mainitun kaltainen raamatullisuus estää Jumalan valtakunnan etenemisen monella paikkakunnalla.
Mitä Jeesus opetti? Juutalaiset uskoivat kunnioittavansa Kirjoitusten auktoriteettia, mutta he nostivat oman tulkintansa varsinaisen Jumalan Sanan yläpuolelle.
Jeesus sanoi: "mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Mark. 7:7-8.
Miten on käynyt monissa paikallisseurakunnissa? Pidetään kiinni "Raamatusta". Todellisuudessa pidetään kiinni omista raamatuntulkinnoista. Tätä niin sanottua raamatullisuutta pidetään niin tärkeänä, että siitä ei lipsuta, vaikka ihmiset jatkavat kulkuaan ikuista kadotusta.
Onneksi meillä on keskellämme Raamatun tulkintaan perehtyneitä opettajia, jotka pystyvät nostamaan Jumalan äänen ihmiskäskyjen yläpuolelle. On tullut aika miettiä, mitä oikeasti Jumala Sanassaan sanoo miehen ja naisen kelpoisuudesta opettamaan ja johtamaan seurakuntaa. Mitä Raamattu oikeasti sanoo seurakunnasta organisaationa ja sen johtamisesta? Entä kuka on oikea israelilainen? Mikä on Raamatun selvä sanoma Jeesuksen tulemuksesta? On tullut aika panna sivuun 2000 vuotta, 200 ja 80 vuotta vanhat perinteet ja otettava vastaan puhdas Jumalan sana, joka nousee väärentämättömänä Raamatun lehdiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti