Pututtaessa sanan kefale, pää, alkuperäisestä merkityksestä,
usein viitataan Wayne Grudemin tekemään tutkimukseen. Grudemin reilun
2000 sanan otos, johon hän tutkimuksensa perustaa, voi olla kattavakin, mutta
on hyvä muistaa, että kefale-sana esiintyy muinaisissa sähköisesti luettavissa kirjoituksissa noin
12000 kertaa. Niinpä Grudeminkaan sana kefalen merkityksestä ei liene
viimeinen, eikä hän sitä väitäkään.
Lyhykäisyydessään kerrottuna Grudemin tutkimus osoitti, että
kefalen kuvaannollinen merkitys oli 69:ssä tapauksessa 2000:sata extremity,
end, top; “starting point” in series or row . Vastaavasti kefale tarkoitti
johtavassa asemassa olevaa 49:ssä tapauksessa.
Merkitystä lähde tai alkuperä, josta jokin saa alkunsa,
puhuttaessa henkilöistä tai asioista, Grudem ei löytänyt yhdestäkään
tapauksesta. Tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei sellaisia tapauksia ole
olemassakaan: esimerkiksi A Greek-English Lexicon antaa tästä esimerkkkejä.
Mielenkiintoista voisi olla tutkia edellä mainitut 69 tapausta,
olisiko niihin tarjolla muitakin käännösvaihtoehtoja, kuten esimerkiksi alku.
Lisäksi on hyvä muistaa, että ainakin persoonista
puhuttaessa koko käsite, että joku henkilö olisi johdettu toisesta henkilöstä
tai että henkilö olisi toisen henkilön alkuperää, on ainutlaatuinen. Ei siis
ihme, ettei esimerkkejä ole tukuttain tai ollenkaan tarjolla muinaisissa Raamatun
ulkopuolisissa kirjoituksissa. Käsite, että nainen on miehen alkuperää, kuuluu
Raamatun erityisalueisiin ja siihenkin marginaalisesti. Luepa mitä tahansa
kirjallisuutta, et juuri koskaan löydä käsitettä sähkömagneettinen induktio, se näet kuuluu tiettyyn fysiikan
osa-alueeseen. Jos löydät sähkömagneettisen induktion jostakin muusta
kirjallisuudesta, et voi olla varma onko mikään siitä sanottu kohdallaan.
Etsiessämme Raamatussa esiintyvän kefale-sanan merkitystä on
johdonmukaisinta tutkia itse Raamattua. Jos näin teemme, huomaamme että
ristiriidattomin ja parhaiten tekstikokonaisuuksia selittävä kefale-sanan
merkitys on esimerkiki Efesolaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen lähes suoraan
antama merkitys: alkuperä, alkulähde, lähde.
Uuden testamentin jälkeen varteenotettavin tekstikokonaisuus
kefalen merkityksen selvittämiseksi on Vanhan testamentin kreikankielinen
käännös, Paavalin käyttämä Raamattu. Sen kääntäjät puolestaan eivät juuri
koskaan jos ollenkaan nähneet kefale-sanalla olevan kuvaannollista merkitystä,
joka viittaisi johtajaan tai ylemmässä asemassa olevaan henkilöön.
