Wayne Grudemin harha

Pututtaessa sanan kefale, pää, alkuperäisestä merkityksestä, usein viitataan Wayne Grudemin tekemään tutkimukseen. Grudemin reilun 2000 sanan otos, johon hän tutkimuksensa perustaa, voi olla kattavakin, mutta on hyvä muistaa, että kefale-sana esiintyy muinaisissa sähköisesti luettavissa kirjoituksissa noin 12000 kertaa. Niinpä Grudeminkaan sana kefalen merkityksestä ei liene viimeinen, eikä hän sitä väitäkään.

Lyhykäisyydessään kerrottuna Grudemin tutkimus osoitti, että kefalen kuvaannollinen merkitys oli 69:ssä tapauksessa 2000:sata  extremity, end, top; “starting point” in series or row . Vastaavasti kefale tarkoitti johtavassa asemassa olevaa 49:ssä tapauksessa.

Merkitystä lähde tai alkuperä, josta jokin saa alkunsa, puhuttaessa henkilöistä tai asioista, Grudem ei löytänyt yhdestäkään tapauksesta. Tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, ettei sellaisia tapauksia ole olemassakaan: esimerkiksi A Greek-English Lexicon antaa tästä esimerkkkejä.

Mielenkiintoista voisi olla tutkia edellä mainitut 69 tapausta, olisiko niihin tarjolla muitakin käännösvaihtoehtoja, kuten esimerkiksi alku.

Lisäksi on hyvä muistaa, että ainakin persoonista puhuttaessa koko käsite, että joku henkilö olisi johdettu toisesta henkilöstä tai että henkilö olisi toisen henkilön alkuperää, on ainutlaatuinen. Ei siis ihme, ettei esimerkkejä ole tukuttain tai ollenkaan tarjolla muinaisissa Raamatun ulkopuolisissa kirjoituksissa. Käsite, että nainen on miehen alkuperää, kuuluu Raamatun erityisalueisiin ja siihenkin marginaalisesti. Luepa mitä tahansa kirjallisuutta, et juuri koskaan löydä käsitettä sähkömagneettinen induktio, se näet kuuluu tiettyyn fysiikan osa-alueeseen. Jos löydät sähkömagneettisen induktion jostakin muusta kirjallisuudesta, et voi olla varma onko mikään siitä sanottu kohdallaan.

Etsiessämme Raamatussa esiintyvän kefale-sanan merkitystä on johdonmukaisinta tutkia itse Raamattua. Jos näin teemme, huomaamme että ristiriidattomin ja parhaiten tekstikokonaisuuksia selittävä kefale-sanan merkitys on esimerkiki Efesolaiskirjeen ja Kolossalaiskirjeen lähes suoraan antama merkitys: alkuperä, alkulähde, lähde.

Uuden testamentin jälkeen varteenotettavin tekstikokonaisuus kefalen merkityksen selvittämiseksi on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, Paavalin käyttämä Raamattu. Sen kääntäjät puolestaan eivät juuri koskaan jos ollenkaan nähneet kefale-sanalla olevan kuvaannollista merkitystä, joka viittaisi johtajaan tai ylemmässä asemassa olevaan henkilöön.