Sitomisopilla tarkoitan tässä yhteydessä uskomusta, jonka mukaan uskova voisi sitoa saatanan nuhtelemalla häntä ja erityisesti sanomalla "minä sidon sinut". Tässä yhteydessä en käsittele armolahjojen toimintaa, joihin tietyissä tilanteissa liittyy pahojen henkien käskyttämistä.
Sitomisoppia on perusteltu ainakin seuraavilla raamatunkohdilla: Matt. 18:18 ja 12:29. Lisäksi tukea saatanan käskyttämiselle on löydetty kohdasta Jaak. 4:7, jolloin perkeleen vastustaminen on tulkittu saatanan nuhtelemiseksi.
Raamatuntulkinnallinen kysymys kuuluu: Nouseeko sitomisoppi Raamatusta, vai onko kyseessä muualta alkunsa saanut oppi, jota vain tuetaan joillakin raamatunkohdilla. Entä jos koko oppi nousee virheellisestä, raamatun sanomaa vääristelevästä tulkinnasta?
Tarkastelun pohjaksi nostan seuraavan kohdan:
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Kol. 2:15 .
Ainoastaan Jeesus pystyi tähän ja tämä tapahtui Golgatalla. Kirjaimellisesti sitomista ei tässä mainita, mutta aseettomaksi ja häpeän kohteeksi pahanvallat julistetaan joutuneeksi.
Jakeen Matt.12:29 sanat liittyvät jaksoon, jossa fariseukset vähintäänkin kyseenalaistavat Jeesuksen vallan perusteet. Jeesus antaa ymmärtää, että Hänen valtansa riivaajien ulosajamiseksi perustui saatanan "sitomiseen". Kuvaannollinen ilmaisu, väkevän sitominen, tarkoittanee samaa kuin Paavalin Kolossalaiskirjeessä mainitsema aseiden riistäminen ja häpeän alaiseksi asettaminen.
Matteusksen jakso, Matt.18:15-18, antaa ohjeita kahden veljen välisen tilanteen selvittämiseen: Ensin on puhuttava kahden kesken, sitten tarvittaessa vietävä seurakunnan käsiteltäväksi. Seurakunnalla on valta ratkaista asia, julistaa rikos rikokseksi ja oikea teko oikeaksi ja näin ratkaista mahdollisesti kiistaksi noussut rike seurakunnan keskellä. Teksti ei millään muotoa liity saatanan käskyttämiseen verbaalisesti, kyse on seurakunnan valtuudesta toimia Jumalan sanan opetusten pohjalta tilanteessa, jossa veli rikkoo toista vastaan.
Huomattakoon, että kyseessä on seurakunnan suorittama "sitominen ja päästäminen", ei yksittäisen seurakuntalaisen. Eikä kohteena ole sielunvihollinen. Seurakunnalla on valta äärimmäisessä tapauksessa sulkea katumaton syntiin langennut jopa seurakunnan ulkopuolelle, näin "sitoa" hänet. Vastaavasti katuva, synnistä poiskääntyjä voidaan "päästää" vapaaksi synnin tuomasta velasta.
Sitominen ja päästäminen on siis asioiden ratkaisemista Sanan pohjalta ja sen tarkoitus on johtaa synnin tai pelkän syytöksen kohteeksi joutunut vapaaksi. Vapaus kuuluu kaikille katuville.
