INDUKTIIVINEN RAAMATUN TULKINTA

 Kyseessä on tulkintaperiaate, jossa annetaan tekstin puhua sen omassa viitekehyksessään. Pitäydytään tarkasti siihen, mitä teksti sanoi alkuperäiselle lukijakunnalle. Omat ennakkokäsitykset tekstin ilmoituksesta on pantava syrjään. Mahdolliset kielikuvat on selitettävä niiden rajojen puitteissa, mitä teksti sisältää.

Hyvänä esimerkkinä sana varas. Matt. 24:36-44.

24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
24:37 Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
24:38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
24:39 eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
24:40 Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:41 Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
24:43 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. 

Tässä yhteydessä teksti rajoittaa sanan varas merkityksen varkaan tulemisen yllättäen, ennalta arvaamattomaan aikaan. Varkaana tuleminen ei tässä tarkoita esimerkiksi sitä, että varkaalla olisi mukanaan varastamiseen tarvittavia välineitä, aseita, pakovälineitä tai muuta sellaista. Ei myöskään sitä, että tämä "varas" tulisi petollisin aikein ja ottaisi toisen omaa, eikä sitä, että hän tulisi salaa.

Ennaltamäärääminen

 Määräsikö Jumala jo ennalta toiset ihmiset pelastukseen ja toiset kadotukseen?

Roomalaiskirjeen luku 8 jae 29 mukaan Jumala ennalta määräsi poikansa kuvan kaltaiseksi ne, jotka hän tunsi edeltä.

Tarkoittaako tämä sitä, että Jumala ei tuntenut ikuisuudesta asti kaikkia ihmisiä? Vertailun vuoksi: Jos sanomme, että lehmät, jotka ovat eläimiä, ovat myös lihaa, tarkoittaako tämä sitä, että kaikki lehmät eivät ole eläimiä?

Eipä tietenkään. Vastaavasti, kun Jumala määräsi pelastukseen ne, jotka hän ennalta tunsi ei mitenkään tarkoita sitä, ettei Jumala tuntenut kaikkia ihmisiä ennalta.

Jos Jumala ei olisi tuntenut kaikkia ennalta, olisiko hän silloin enää Kaikkitietävä? Vai päättikö hän vain olla tuntematta ennalta niitä, jotka eivät pelastuisi?

Voisiko asiaan tuoda valoa, se että tietäisimme, mitä Jumala tarkalleen tunsi? Teksti ei valitettavasti ilmoita muuta kuin, että hän tunsi nyt pelastuneet ihmiset jo hamasta ikuisuudesta. Emme voi tekstin perusteella väittää, että toistaiseksi pelastumattomia Jumala ei tuntenut, emmekä sitä, että Jumala ei tuntenut niitä, jotka eivät tulisi koskaan pelastumaan.

Ratkaisu. Roomalaiskirjeen jakso näyttää rohkaisevan uskoon tulleita: Uskoon tulo ei ole sattuma kenenkään kohdalla. Jumala tunsi sinut ja minut jo ennalta. Pelastumattomienkaan suhteen tilanne ei ole toivoton, sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastuksesi kaikille ihmisille. Tiit. 2:11. Kaikilla on siis mahdollisuus pelastua. Jumala on tuntenut meidät nimeltä jo ennen aikojen alkua, nekin jotka eivät vielä ole tulleet uskoon ja myös ne, jotka mahdollisesti eivät koskaan tulisi. Ehkäpä Jumala vain rakkautensa "sokaisemana" pyrkii pelastamaan kaikki ihmiset. Sillä jokainen on tarkoitettu pelastumaan!

Entä tämä?

1.Timoteuksen kirje:
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Induktiivinen tutkimus 2

 

Induktiivinen tutkimus määritellään tavallisesti näin : Induktiivinen tutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa kerätään ja analysoidaan tietoja teorian tai hypoteesin kehittämiseksi. Onko tämä sopiva menetelmä tutkia Raamattua? Tämä menetelmä voisi toimia siten, että etsitään Raamatusta tiettyä aihetta käsittelevät kohdat ja tukitaan tarkoin, mitä kukin raamatunkohta sanoo kyseisestä aiheesta.

Erityisen tärkeää on selvittää itse tekstistä ainakin seuraavat asiat: Mikä oli tekstin kirjoittamisen tarkoitus? Pyrkikö teksti oikaisemaan uskonkäsityksiä tai kenties ratkaisemaan keskinäisiä riitoja? Oliko kyseessä yleisten elämän ohjeiden antaminen? Keille tai kenelle teksti oli osoitettu ja milloin? Jos sitä vastoin alamme tulkitsemaan tekstiä ikään kuin se olisi tänään kirjoitettu nimenomaan meidän tarpeisiimme, päädymme helposti ohjeisiin, jotka eivät rakenna itseämme eivätkä seurakuntaa, eivätkä auta meitä esimerkiksi lähetyskäskyn toteuttamisessa. Saatamme myös joutua ristiriitaisiin käsityksiin muun raamatunkohdan kanssa.

Esimerkkejä raamatuntutkimuksista, joissa on jätetty edellä olevat alkututkimukset tekemättä ja siirrytty "suoraan" tulkitsemaan tekstiä "sellaisenaan", löytyy useita herätysliikkeemme historiasta ja jopa tämän päivän saarnoista. Ilman paneutumista Raamatun itsensä ilmoittamaan taustaan on ajauduttu pesemään seurakuntalaisten jalkoja ennen ehtoolliskokousta, välittämättä siitä, ettei toimenpide sovellu kulttuuriimme keinoksi osoittaa lähimmäisen rakkautta. Joskus on määrätty sisaret pitämään päähinettä, vaikkei pään peittämättömyys kerro kulttuurissamme mitään epäsiveellisestä elämästä. Mikä räikeämpää ja yhä tavallista joissakin seurakunnissa, on estetty sisaria toimimasta tehtävissä, joihin Jumala on heidät kutsunut ja varustanut. Näin siitäkin huolimatta, että sisaret ovat aikanamme koulutettuja ja nöyrällä asenteellaan hankkineet luottamusta eri tehtävissä seurakunnassa ja sen ulkopuolella. On luettu esimerkiksi 1.Timoteuskirjettä ikään kuin se olisi tänään kirjoitettu meidän tarpeisiimme sellaisenaan. Eiväthän meillä naispastorit ole esimerkiksi kääntäneet luomikertomusta päälaelleen, eivätkä muutenkaan sekaantuneet gnostilaistyyppisiin harhaoppeihin. Eiväthän meillä naiset aiheuta kysymyksillään häiriöitä seurakunnankokouksissamme eivätkä kieltäytyneet keskinäisestä alamaisuudesta miehensä kanssa, ei ainakaan yleisesti ottaen.

Induktiivisen tutkimusmetodin käyttäminen tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon Raamatun teksti kokonaisuutena, siis myös siihen sisällytetty kuvaus tuon ajan kulttuurista myös ongelmallisine piirteineen. Menetelmä, jossa valikoimme tekstistä omia mielipiteitämme tukevat lausahdukset, ei tee oikeutta Jumalan tarkoittamalle sanomalle

Raamatunajan kulttuurin siirtäminen nykyaikaan?

Raamattu on Jumalan Sanaa kaikilta osiltaan. Siinä Jumala ilmoittaa itsestään, että voisimme tuntea Hänet mahdollisimman hyvin ja tahdostaan, että osaisimme osoittaa rakkauttamme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Jumalan ilmoitus tulee meille Raamatussa sen kirjoittamisen aikaisen kulttuurin kautta.

Tuleeko raamatunaikainen kulttuuri siirtää nykyaikaamme? Ajattelepa, että sinut kutsutaan juhlalliselle aterialle. Ateria on katettu hienolle tarjottimelle ja kultareunaiselle lautaselle. Syöt tuon maukkaan juhla-aterian ja nautit siitä. Nautintoa lisää sekin, että tiedät kuka ruuan sinulle tarjoaa ja iloitset hänen huomiostaan ja olet kiitollinen kutsusta. Syötkö nyt kunnioituksen osoituksena myös lautasen ja tarjottimen? Et tietenkään. Älä myöskään siirrä raamatunajan kulttuuria elämääsi, ainakaan siten, että annat sille saman arvovallan kuin Raamatun hengellisille periaatteille.

Esimerkiksi. Kun luet kertomuksen Jeesuksesta, jossa Hän pesee opetuslasten jalat, mieti miten omassa kulttuurissasi voisit "osoittaa rakkauttamme loppuun asti". Älä pese vieraasi jalkoja, sillä silloin sinä tuhoat pääruuan, rakkauden osoittamisen.

MILLAINEN KIRJA RAAMATTU ON?

 Raamattu on kirja, joka kertoo millainen Jumala on.

(Kaikkialla läsnä oleva, Kaikkitietävä, Kaikkivoipa, Oikeudenmukainen, Vanhurskas, Armollinen, Rakkaus...(Jatkoa esimerkiksi Messias-nimistä (Jesaja), Jeesuksen nimistä, Hyvä Paimen, Lammasten ovi...)

Raamattu ilmoittaa Jumalan säätämät hengelliset periaatteet, jotka opastavat, miten ihmisen tulee suhtautua Jumalaan ja toisiin ihmisiin.

Raamatun tekstit osoittavat miten ihmiset muinoin, yli pari tuhatta vuotta sitten, sovelsivat tai jättivät soveltamatta noita periaatteita.

Teemme hyvin, jos pyrimme yhdessä löytämään nuo Jumalan säätämät periaatteet ja sovellamme niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Teemme huonosti, jos sokkona yritämme toimia aina samoin, kuin Raamatun kirjoittamisen aikana ja sitä ennen toimittiin. Silloin sekoitamme Jumalan säätämät hengelliset periaatteet keskenään ja paikoin toimimme noiden periaatteiden vastaisesti. Klassisena esimerkkinä jalkojen pesu. Siinä hengellisenä periaatteena, siis Jumalan säätämänä tarkoituksena, on ohjata ihmiset osoittamaan rakkautta käytännön teoille. Jalkojen pesu toteutettuna kirjaimellisesti Raamatun mallin mukaan on paremminkin alentavaa suhtautumista toista kohtaan.

Sitominen ja päästäminen

Sitomisopilla tarkoitan tässä yhteydessä uskomusta, jonka mukaan uskova voisi sitoa saatanan nuhtelemalla häntä ja erityisesti sanomalla "minä sidon sinut". Tässä yhteydessä en käsittele armolahjojen toimintaa, joihin tietyissä tilanteissa liittyy pahojen henkien käskyttämistä.

Sitomisoppia on perusteltu ainakin seuraavilla raamatunkohdilla: Matt. 18:18 ja 12:29. Lisäksi tukea saatanan käskyttämiselle on löydetty kohdasta Jaak. 4:7, jolloin perkeleen vastustaminen on tulkittu saatanan nuhtelemiseksi.

Raamatuntulkinnallinen kysymys kuuluu: Nouseeko sitomisoppi Raamatusta, vai onko kyseessä muualta alkunsa saanut oppi, jota vain tuetaan joillakin raamatunkohdilla. Entä jos koko oppi nousee virheellisestä, raamatun sanomaa vääristelevästä tulkinnasta?

Tarkastelun pohjaksi nostan seuraavan kohdan:

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Kol. 2:15 . 

Ainoastaan Jeesus pystyi tähän ja tämä tapahtui Golgatalla. Kirjaimellisesti sitomista ei tässä mainita, mutta aseettomaksi ja häpeän kohteeksi pahanvallat julistetaan joutuneeksi. 

Jakeen Matt.12:29 sanat liittyvät jaksoon, jossa fariseukset vähintäänkin kyseenalaistavat Jeesuksen vallan perusteet. Jeesus antaa ymmärtää, että Hänen valtansa riivaajien ulosajamiseksi perustui saatanan "sitomiseen". Kuvaannollinen ilmaisu, väkevän sitominen, tarkoittanee samaa kuin Paavalin Kolossalaiskirjeessä mainitsema aseiden riistäminen ja häpeän alaiseksi asettaminen.

Matteusksen jakso, Matt.18:15-18, antaa ohjeita kahden veljen välisen tilanteen selvittämiseen: Ensin on puhuttava kahden kesken, sitten tarvittaessa vietävä seurakunnan käsiteltäväksi. Seurakunnalla on valta ratkaista asia, julistaa rikos rikokseksi ja oikea teko oikeaksi ja näin ratkaista mahdollisesti kiistaksi noussut rike seurakunnan keskellä. Teksti ei millään muotoa liity saatanan käskyttämiseen verbaalisesti, kyse on seurakunnan valtuudesta toimia Jumalan sanan opetusten pohjalta tilanteessa, jossa veli rikkoo toista vastaan. 

Huomattakoon, että kyseessä on seurakunnan suorittama "sitominen ja päästäminen", ei yksittäisen seurakuntalaisen. Eikä kohteena ole sielunvihollinen. Seurakunnalla on valta äärimmäisessä tapauksessa sulkea katumaton syntiin langennut jopa seurakunnan ulkopuolelle, näin "sitoa" hänet. Vastaavasti katuva, synnistä poiskääntyjä voidaan "päästää" vapaaksi synnin tuomasta velasta.

Sitominen ja päästäminen on siis asioiden ratkaisemista Sanan pohjalta ja sen tarkoitus on johtaa synnin tai pelkän syytöksen kohteeksi joutunut vapaaksi. Vapaus kuuluu kaikille katuville.

Kun luen historiallisen kertomuksen Raamatusta

 Kun luen historiallisen kertomuksen Raamatusta, minun tulee kysyä

1. Mitä tuo teksti pyrki opettamaan ensimmäiselle kuulijakunnalle?

2. Mitä se tahtoo opettaa minulle ja meille tänään? Eli mikä on kertomuksen taustalla oleva aina voimassa oleva opetus?

3. Jos, sovellamme taustalla olevaa opetusta, niin kuin kertomuksessa tuolloin sovellettiin, tuleeko Pyhän Hengen tarkoittama opetus pantua näin käytäntöön, vai rikottaisiinko näin tekstin tarkoitusta vastaan?

4. Rikkoisiko kirjaimellinen soveltaminen jotakin Raamatun ilmoittamaa opetusta vastaan?

4. Onko nykyaikana kulttuurissamme jokin tapa toimia, joka auttaisi meitä paremmin soveltamaan kertomuksen opetusta?